”Tärkeämpää on se, miten opiskelee kuin mitä opiskelee”

PONNU-perustaitovalmennettava Timi.

Vertaisohjaajana työskentelevä Timi (38) on tällä hetkellä tyytyväinen elämäänsä. Se ei kuitenkaan ole hänelle itsestäänselvyys. Mies on kulkenut 20 kipeää vuotta yhtä matkaa päihteiden ja oppimisvaikeuksien kanssa tähän pisteeseen. Pitkän ja polveilevan vieroituspolun seurauksena hän on löytänyt uudenlaisen hyvää tekevän riippuvuuden: työnsä päihdekuntoutujien ohjaajana.

”Pystyn samaistumaan jokaiseen asiakkaaseen ihan täysillä. Parhaassa tapauksessa ihminen, joka on tullu tänne jännittäen voi rentoutua, kun jaan hänelle omasta kokemuksesta. On ihan huikeeta, jos voi auttaa ihmistä saamaan paremmin yhteyttä omaan itseensä. Endorfiini- ja dopamiinivarastot täytyy niistä kohtaamista. Omanlaistaan huumetta se on sekin”, Timi kuvailee nykyistä kutsumustyötänsä naurahtaen.

Timi kävi peruskoulunsa Virossa siihen aikaan, kun maa oli vielä osa Neuvostoliittoa. Hän piti koulunkäynnistä sosiaalisena tapahtumana, mutta ei suuremmin nähnyt vaivaa opintojen eteen. Päihteet tulivat kuvioihin jo hyvin nuorena – samaan aikaan, kun sosiaalisen eriarvoistumisen kuilu alkoi syntyä.

”Ekalla luokalla olin ensimmäistä kertaa kännissä koulussa. Muistan, kun kerran jäätiin kiinni alkoholista ja tupakasta välitunnilla. Meidät laitettiin koko koulun eteen seisomaan nuhdeltavaksi. Toisenlaista kiusaa tapahtui sillon, kun kouluruokailuista tuli kaikille maksullisia. Meidät, joilla ei ollu varaa ruokaan, eristettiin muualle siksi aikaa, kun toiset söivät. Tällaisista pienistä jutuista se erillisyys lähtee kasvamaan, ja siitä on sitten helppo jatkaa samaa rataa, millä on aloittanut”, Timi kertoo ensimmäisistä askeleistaan päihdekokeilujen parissa.

”Hyvä ope puhuu kaikille, mutta puhuu minulle”

Myös luki- ja keskittymisvaikeudet ovat olleet osa Timin elämää peruskouluajoista lähtien. Lukivaikeus näyttäytyy hänellä käsialan epäselvyytenä, lukemisen vaikeutena ja kirjoitusvirheinä. Keskittymisvaikeus puolestaan siinä, että jos opiskeltava sisältö ei aidosti kiinnosta, ei se yksinkertaisesti tartu muistiin.

Toisaalta, merkitykselliseksi kokemiensa asioiden eteen Timi oli valmis näkemään loputtomasti vaivaa. ”Yhdessä vaiheessa olin keksiny, että haluan tehdä oman musalehden. Aloin kirjottaa lehtijuttuja ja opettelin itsekseni visuaalista puolta siinä sivussa. Innostus graafiseen suunnitteluun heräsi ja halusin oppia lisää.”

Timi haki painotuotantoassistentin koulutukseen sitkeästi viiden vuoden ajan, kunnes opiskelupaikka lopulta napsahti. Seuraavat vuodet olivat merkitystä täynnä. ”Ekaa kertaa minut otettiin koulumaailmassa vastaan sellaisena kun oon. Ei väheksytty, vaan rohkaistiin ja annettiin aivoille mielekästä ja sopivan haastavaa tehtävää. Se ruokki halua näyttää ja oppia.”

Mitä muita ominaisuuksia Timin mielestä on hyvällä opettajalla, joka saa oppilaansa kukoistamaan? ”Hyvä ope ei ole ylimielinen ja osaa ottaa kaikki huomioon. Sillä ei oo suosikkeja ja se kohtelee kaikkia tasavertaisesti. Se ei selitä liian korkealentoisesti, jos et ymmärrä eikä liian yksinkertaisesti, jos kaipaat haastetta. Hyvä ope puhuu kaikille, mutta puhuu minulle.”

PONNU-valmennuksesta lisää väriä itseilmaisuun

Oppimisen haasteet eivät ole ikinä estäneet Timiä ilmaisemasta itseään. Hän on kirjoittanut lapsesta lähtien pieniä runoja, lauluja ja kirjoitelmia. Tällä hetkellä mies puhuu neljää eri kieltä, tekee omaa musiikkia ja työstää omaelämänkerrallista kirjaansa. PONNU:n luovan kirjoittamisen valmennuksesta hän lähti hakemaan apua kirjaprojektinsa oikeinkirjoituksen hiomiseen.

”Osaan kirjoittaa, mut en oikeinkirjoittaa. Siks halusin lähteä mukaan, kun tuttu ohjaaja suositteli tätä valmennusta. Tehtävät jäi mieleen, ne auttoi hahmottamaan et miten mä voin tarkemmin kuvailla eri asioita. Ihmiset oli kans kivoja.”

Kurssi sai aikaan ketjureaktion, jonka seurauksena Timi tajusi haluavansa kirjoittaa kirjansa suomen kielen sijaan venäjän kielellä. Se on Timin toinen äidinkieli, joka kiehtoo häntä monipuolisuudellaan. ”Venäjän kielessä on sata eri sanaa vitutukselle, joista jokainen tarkoittaa hieman eri asiaa”, Timi kertoo naurahtaen esimerkin kielen rikkaudesta.

Timin polku kohti selvää elämää ja vertaisohjaajan työtä on vaatinut useita heräämisiä, hairahduksia ja uudelleenheräämisiä. Matkan varrelle on mahtunut paljon uutta oppia siitä, kuinka oppia. Vertaisohjaajakoulutuksessa hän ymmärsi, minkälainen voima kysymisellä voi olla.

Kun mä todella kiinnostun jostain, niin kyllä mä sit pääsen siinä eteenpäin. Kokemusasiantuntijahommissa kuitenkin huomasin, että ei se ohjaaminen aluksi mitenkään helppoa ollut. Mut sit tajusin, et voin aina kysyä, jos en tiedä tai ymmärrä jotain. Sen jälkeen sitä uskalsi pikkuhiljaa alkaa ottaa askeleita kahvinkeittämisestä vastuullisempiin hommiin. Toivon, et tulevaisuudessa pääsen käyttää mun ihan koko potentiaalia työelämässä”, Timi kuvailee haaveitaan graafisen suunnittelun ja ohjaustyön yhdistämisestä.

Teksti ja kuva: Elina Räihä

Edellinen artikkeli
”Mulle kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”: Lukivaikeus voi korostaa taiteellista lahjakkuutta
Seuraava artikkeli
”Tajusin, että kaikki ei puutu, jotain on vielä jäljelle”: Perustaitotreeni kuntoutuksen tukena
Valikko