Yksi harha-askel, ja puutarha-alalla työskennelleen Leenan (49) elämä meni uusiksi. ” Piti mennä bussilla kotiin, mut lähdinkin ambulanssilla. Soitin kuoronjohtajalle, että en tulekaan nyt harjoituksiin, istun täällä Kivelän sairaalassa”, Leena kertoo työpäivästä, joka muutti hänen elämänsä suuntaa.
Leenan työvuoro oli kulunut normaaliin tapaan, kunnes hän päivän päätteeksi parkkeerasi kuorma-auton. Laskeutuessaan alas hytistä hän kompastui ja tuli vierien alas yli neljä metriä korkean auton ohjaamosta. Molemmat nilkat menivät poikki, eivätkä enää koskaan täysin kuntoutuneet. Työnteko fyysisesti kuormittavalla puutarha-alalla ei enää ollut vaihtoehto.
Viimeiset 10 vuotta Leena on työskennellyt Live Palveluiden kuntouttavassa työpajassa printti- ja postituspalveluissa. Leena pitää työstään, joka pitää sisällään muun muassa kirjekuorien lajittelua, pussitusta, teippausta ja tuotteiden laskemista. Tosin tarkistuslaskentoja joskus kaivataan. ”Ei kaikilla oo helppoa. Jos täällä on joku iso nippu flyereitä, joka pitää laskee, niin työnjohtaja tarkistaa et menee oikein. Laskutehtävät on mulle vähän vaikeita. Parhaani mä kuitenkin yritän tehdä.”
Hupi ja oppi yhdellä iskulla
Oppimisvaikeudet ovat olleet osa Leenan elämää alakouluajoilta alkaen. Käytännönläheinen opiskelu puutarha- ja viheralan ammattikoulussa oli kuitenkin hänelle mieluista. ”Kasvihuoneessa keräiltiin ruusuja, tomaatteja ja kurkkua, pelloilla tehtiin heinäpaaluja ja opeteltiin ajamaan traktorilla. Opet ihmetteli, että mihin ne kurkut oikein menee mut mä keräsin ne suuhun,” Leena kertoo tirskahtaen muistellessaan kouluaikoja. Ongelmia tuli vastaan vasta, kun kokeissa kasvien nimet piti opetella latinaksi.
Nykyisin haasteita arjessa ovat hahmottamisvaikeudet rahankäytössä ja muissa laskutoimituksissa sekä ajankulussa. ”Mun on vaikea ymmärtää esimerkiksi, koska pitää lähtee liikkeelle, et ehtii ajoissa paikalle. Sit joskus ostelen vahingossa liikaa, kun en ihan pysy kärryillä et kuinka paljon mulla on rahaa käytettävissä.”
Suomen lisäksi Leena puhuu kolmea kieltä. Toisen äidinkielensä ruotsin ylläpitämiseen ja treenaamiseen hän on keksinyt näppäriä ratkaisuja, joissa työ, hupi ja hyöty yhdistyvät. ”Töissä lasken itsekseni esitteitä ruotsiksi, että kieli ei pääse unohtumaan. Sit kattelen mun lempisarjoja ruotisiksi ilman tekstityksiä”, Leena kertoo.
Apua arjen pikkupulmiin
Leena lähti mukaan kaksiviikkoiseen PONNU-perustaitovalmennukseen, koska hän kaipasi lisää käytännön treeniä ja opastusta arjessa toistuviin konstikkaisiin pieniin pulmatilanteisiin.
Valmennuksessa treenailtiin muun muassa jokapäiväistä digiasiointia tietokoneella: kuvien siirtoa, tunnuslukujen käyttöä ja tekstinkäsittelyä. Myös arjen numerotaitoja kerrattiin. Treenin tukena valmennuksessa käytettiin erilaisia pelejä ja tietokilpailuja. Pelatessa oppiminen tapahtuu aivan kuin huomaamatta. ”Me pelaillaan usein myös isän veljen luona klassikkopelejä. Se on kivaa ja tehokasta aivojumppaa.”
Perustaitovalmennuksen pienryhmässä oli hyvä yhteishenki. Porukan valmentaja saa Leenalta paljon kiitosta: ”Jaana on paras. Hän on niin mukava”, Leena kuvailee ryhmän lämmintä ja kannustavaa coachia.
Leena pitää työstään ja työkavereistaan pajalla. Tulevaisuudessa hän toivoisikin terveyden ja jaksamisen sallivan pidempien työvuorojen tekemisen. ”Kyllä mä kotonakin aina jotain tekemistä keksin, mut en oo mikään sohvaperuna. Mulla on tullu kivoja kavereita täällä – ihan jo ihmistenkin takia ois kiva tehdä enemmän työtunteja”, Leena kuvailee tulevaisuuden haaveitaan.
Teksti: Elina Räihä, Valo-Valmennusyhdistys